perjantai 28. syyskuuta 2012

38+6

Aamulla supisti 14 minuutin välein tunnin ajan. Jahuu! Jotakin jossain tapahtuu!

Kolmen yön päästä on se ultra. Meinaa vähän jännittää, että mitä siellä näkyy. Ja onko portti auennut ollenkaan. Ja viikon +1:n yön päästä on The Laskettu Päivä. Vaikka eipä sillä kai mitään väliä ole. Bebe tulee kun on tullakseen. Pitäis vaan jaksaa odottaa...

tiistai 25. syyskuuta 2012

38+3

Ja taas oli neuvola. Tällä kertaa siellä epäiltiin Beben olevan perätilassa. Hmmm. Paha on ite sanoa tähän mitään, mutta onneksi viikon päästä on ultraskannaus, jossa asiaan tulee selvyys.

Tuo ultra on ihan ylimääräinen tsekkaus, jota vauvan rakennetta zuumaillut tohtorinna ehdotti. Katotaan Beben kokoa ja mahdollisesti yritetään herätellä synnytyselimiä toimeen.

Hemoglobiini oli tehnyt hirveän pompun ylöspäin: 119 oli se nyt kun vielä viikko sitten se oli 109. Enää ei puhuttu verensiirrosta synnytyksessä mitään.

En oikein jaksa uskoa tuohon perä edellä -hommaan, joten en ota siitä stressiä. Katotaan sitten jos on aihetta.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

38+1

Iik! Raitisilmamyrkytys! Ollaan Perheen kanssa hilippastu koko päivä pitkin luontopolkuja ja metiköitä ja koskenrantoja ja hengitetty happea ja syöty eväitä ja ihmetelty nahkiaista ja muita elukoita. Kyllä on tehnyt hyvää!

Olo on väsynyt mutta onnellinen. Ei kipuja eikä kolotuksia ja Bebe kääntyilee tasaiseen tahtiin. Ai joo, ja omituinen himotus on syttynyt näin viime metreillä: vissyvesi. Jestambuu kun se maistuu hyvältä. Joko au naturel tai vadelmalla maustettuna. Enkä ikinä ennen ole yhtään tykännyt mokomista litkuista. Outoa on.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

37+4

Neuvolassa kävin. Sain mukaan kasan näyteastioita ja tikkuja joita uitetaan siinä itessään ja sitten tutkitaan värejä. Proteiinit siis oli aavistuksen verran plussalla, joten kytätään niitä nyt sitte kotioloissakin. Raskausmyrkytystä ei kuulemma kuitenkaan epäillä, koska verenpaine on ihan ok.

Yliaikaiskontrolliin pääsee vasta 41+5. Eli nelisen viikkoa vielä odotellaan sitä lystiä, ellei maailman moneskohan lie ihme tapahdu ja Bebe alkaisi syntyä ihan issesseen, mutta luottamus siihen on nollassa.

Vaan mikäpä tässä on odotellessa kun olo on ihan jees ja oolrait. Ainoastaan se harmittaa, että tekisi mieli lähtä kunnon kävelylenkille, mutta eipä taida onnistua se.

tiistai 18. syyskuuta 2012

37+3

Olipas makoisat aamupäiväunet. Yöllä taas heräsin neljältä ja valvoin pari tuntia. Seiskalta herätys ja Jälkikasvu päiväkotiin, ite nokosille. Nyt on virtaa ja kupu täynnä, mutta viitseliäisyys on jossain hukassa. Jos olisin fiksu, niin lähtisin ulos nauttiin tuosta myrskynjälkeisestä arskasta, mutta kun laiskottaa. (Eikä käveleminen muutenkaan kuulu suosikkeihin tällä hetkellä - eilinen hardcore kirppiskierros ja toissapäiväinen extreme metsä/peltoseikkailu mökillä sai aikaan kunnon liitos- ja selkäkivut.)

Eilen illalla pistin merkille, että maha roikkuu. Tosi sievä näky kun pötsi rellottaa housunvyötärön päällä kuin jollain kaljamaha-reiskalla... Muutenkaan etuosan muotoa ei voi sanoa enää palloksi, se on enempi kuin kananmunan puolikas, edestä suippo.

Huomenna on taas neuvola. Plääh.

lauantai 15. syyskuuta 2012

37+0

Loila laila. Heräsin klo 03:47 ja tässä ollan, vink vink Mr. Sandman. Meneehän aika ihan kuuhastellessakin kun pelaa puhelimella ja syö ja lukee ja ravaa vähän väliä vessassa, mutta mielummin nukkuisin.

Onneksi en ole yksin hereillä vaan Bebe vetää yöjumppaa niin että jumppapallon pintanahka paukkuu.

torstai 13. syyskuuta 2012

36+5

Bebelle on nyt rakennettu makuusija makkariin. Husbandia meinas naurattaa kun nyt jo sängyn kasasin. (Ja ostin vaippoja yms tarvikkeita.) Mutta onpahan valmiina.

Laskettuun päivään on 23 yötä. Synnytyspäivään lienee 39 yötä. Mutta en ala kärsimättömäksi (edellisistä kerroista näemmä oppii sittenkin!), vaan odottelen tyynenä kuin piimäkuppi.

Hokasin aamulla kun kävelin Isosiskoja päiväkotiin viemästä takaisin kotia kohti, että liitoksiin ei satu enää niin kovasti kuin muuan viikko sitten. Hahaa! Ja pallo on laskeutunut sen verran ettei tissakevälivyöhykekään ole niin kipeä enää. Ainakaan koko ajan.

maanantai 10. syyskuuta 2012

36+2

Neuvolassa kävin ja kaikki on kohdallaan. Bebe majailee pää alaspäin ja pikkupumppu jumputtaa hyvällä sykkeellä. Hemoglobiini on yhtä kiikun kaakun kehno kuin aina ennenkin, raudan syömisestä huolimatta, ja pötsi kasvaa keskikäyrän mukaan.

Kävin myös kirppiksellä ja likipitäen tyhjensin erään pöydän pikkuihmisen vaatteista kun oli niin kivoja värejä ja kuoseja. Nyt pitäisi olla Bebellä päällepantavaa!

On tämä äitiyslomailu ihanaa. Itsekkäästi oon köörännyt Isosiskot hoitoon melkein joka aamu ja ite vaan nautiskellut olemassaolosta. Lukenut hirveästi, kuljaillut kirppiksillä ja kaupoissa, käynyt kahviloissa ja ollut ihan itekseni kotona. Tekee sielulle hyvää ja patterit latautuu. Ah.

lauantai 8. syyskuuta 2012

36+0

Näyttäisi vähän siltä kuin etureppu olisi laskeutunut. Olisiko se lopun alun merkki?!? Toivonpa totisesti niin!

Vauvantulovalmistelut etenee. Vaatteet ja muut tekstiilit alkaa olla pestynä, pinnasänky on kaivettu framille, makkarin kaappiin tehty tilaa pikkuvaatteille (ja verhotkin on vaihdettu). Joitain sisustuksellisia toimenpiteitä on vielä tehtävä ja hoitopöytä rakennettava ynnä kantokoppa ja sitteri ja autokaukalo ja sen sellaiset tongittava esille.

Niin ja tietty pitäisi käydä ostamassa vaippoja ja kosteuspyyhkeitä ja daisarisuojia ja talkkia. Ja paikallistaa pumppu ja pullot ja maidonkerääjät ja imetysliivit.

Huh.

Kumpikaan isosisko ei ole lutkuttanut ollenkaan tuttia tai suostunut juomaan tuttipullosta ennen kuin täyttivät puoli vuotta, joten saapas nähdä miten Kolmosen kanssa käy. Korviketta en osta varalle.

tiistai 4. syyskuuta 2012

35+3

Mahansisäinen tyyppi on ottanut urakakseen venytellä hautomon rajoja. Hän pynnertää ja pyllertää ja punnertaa ja pinnistää mieluiten napalinjan vasemmalla puolella niin että TUNTUU. Ja kun hän pynnertää ja pyllertää ja punnertaa ja pinnistää, niin silloin on helppo silitellä olemustaan. Mun pienen Pyllerön.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

35+1

Maha on ollut reissussa. Virallisen Äitiysvapaan Alkamisen kunniaksi - tai oikeastaan ravunhimoissani - käytiin Etupallon kanssa pikku maakuntamatka.

Tervehdittiin kolmisen kuukautta jäljempänä kasvavaa Toveri Etupalloa ja sulateltiin rapuja ynnä muita herkkuja. Oli ihanata.

Nukkumaolosuhteet reissussa oli niin hyvät kuin vaan voi olla (valloitin Talon Isännän paikan parivuoteessa), mutta kun ei ole oma sänky niin ei ole oma sänky. Lonkat puutuu kylkiasennossa ja maha ei tykkää selinmakuusta. Pirullista.

Mutta muutoin hautomossa on kaikki hyvin.