8+2

Tänään on ollut ennätyksellisen yrklö olo koko päivän. Örks.

Kun tulin töistä kotiin, kaaduin sohvalle ja otin neljän tunnin päikkärit. Kuumemittari osoitti 37,9. Paska homma.

8+0

Kuume/räkä/yskätauti on melkein mennyt, mutta olo ei ole kovinkaan häävi. Viikon pötköttely ei ole varsinaisesti edesauttanut kunnonkohotuksessa, ja kun päälle lätkästään helvetillinen pahoinvointi niin avot.

Olen miettinyt yökkäilevässä mielessäni, että miksi hiivatissa raskausajan vitamiinitabletit on niin isoja ja luistamattomia??? Kun kohderyhmä on huonosti voivat naiset, olisi ystävällistä tehdä tabuista mahdollisimman pieniä ja helposti nieltäviä. Ei viiden sentin kokoisia ja kurkkuun juuttuvia. Ja joo, ne voi tietty pieniä itse, mutta kurkkuun ne juuttuu siltikin!

Tv nimim. Kana korma maistui paremmalta eka kerralla

7+4

Dr Työterveyslääkäri arveli tätä saatanallista tautia influenssaksi. Hän ei kommentoinut raskausasiaa mitenkään, mutta google kertoi että influenssa ja raskaus ei sovi yhteen. Kohonnut keskenmenoriski ja silleen. Pelottavia juttuja.

7+2

Eilen nousi kuume yli 38:aan. Olipa pöpperö olo. Tämän päivän vedän lonkkaa punkan pohjalla, mutta tulee se pöpperö pelkästä makaamisestakin näemmä.

Mua suorastaan peljättää kertoa Tilastani töissä. (Teen äitiyslomasijaisuutta ja ensimmäinen asia mitä sijaistamani rouva sanoi aloittaessani oli, että tältä penkiltä lähetään sitte vaan raskaana... Haa!) Hirvittää kertoa pomolle, koska hän joutuu taas rekryhommiin ja tiedän ettei ole innoissaan asiasta. Sori.

Pissatikkuun tuli viivat 11 päivää sitten. Tuntuu kuin siitä olisi iäisyys. Ja kun ajattelen tulevaa, lokakuuhun ja mahalaisen kohtaamiseen on vain yks luikaus!

7+0

Hetkittäin mahaa turvottaa ihan älyttömästi. Joku voisi päätellä pallosta mun olevan kuudennella kuulla menossa. Tosi epämukavaa tuommoinen pullistelu.

Toinen ei niin mukava sivuvaikutus on väsymys. Tekis mieli nukkua vuorokauden ympäri. Tämä väsy on niin lamaannuttavaa sorttia, että mielenkiinto minkään homman tekemiseen on syvästi miinuksen puolella. En jaksais nousta, pukea, syödä tai puhua, saatika sitten olla sosiaalinen kavereiden tai edes oman perheen kanssa. Eilen sammuin Esikoisen sänkyyn kesken iltasadun enkä meinannut millään herätä.

Ei ole helppoa elämä.

Olen vaivihkaa ohjannut puhetta jälkeläisten kanssa suuntaan "Entä jos meilläkin olisi vauva?". Ensin Esikoinen tyrmäsi ajatuksen kokonaan, koska ei halua ketään sotkemaan huonettaan. Kakkonen oli vastaanottavaisempi. Toisella kerralla söpö vauvakuva sai aikaiseksi pelkkiä ihastuneita huokauksia. Ajatus, että hypoteettinen vauva olisikin poika, pisti molempien pimujen ajatukset solmuun; eikait meille semmosta voi tulla?!?

6+4

Janottaa, väsyttää, yököttää. Väsyttää, yököttää, janottaa. Eikä jano sammu millään muulla kuin omenatäysmehulla. Väsy ei mene millään ohi, yökötys väistyy hetkellisesti kun syö jotain.

Viime kerralla alkuraskaus oli tylsää. Niin se on nytkin. Odottamista vaan. Odottamista että saa kuulla ekat sydänäänet ja että on 12 vkoa kasassa ja tulee ultra ja maha kasvaa ja liikkeet tuntuu... Kärsivällisyys ei ole vahvimpia puoliani.

6+2

Paksuna. Vau. On jonninverran epäuskoinen olo, mutta pakko kait se on uskoa kun oksettaakin. (Sekä aamulla että illalla. Päivällä ei ehdi kun töissä on niin kiire.)

Jo reilu pari vuotta on lemmitty sillä silmällä ja meinattiin luopua toivosta. Siksi en ollut uskoa kroppaani kun pissatikku sanoi kyllä. Oi onnea!