perjantai 26. lokakuuta 2012

Syntymä

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Eiku kolea lokakuinen aamu.

No torstai se ainakin oli!

Kävellään siis Miehen kanssa jälleen kerran kohti Oysin äitiyspolia yliaikaistarkastukseen. (Sama reitti on tallattu kun Beben isosiskoja on odotettu syntyviksi.) Viikkoja kasassa 41+5, mieliala varovaisen toiveikas, mutta valmis pettymykseen.

Poliklinikalla tutut rutiinit: käyrän ajoa ja nänninpyöritystä. Vauvan syke on hyvä, supistuksista ei mitään merkkejä. Sitten lääkärin tarkastukseen. Ultrassa näkyy hyvät virtaukset ja 3,4-kiloinen Bebe. Lapsiveden määrä on hyvin vähäinen. Jutellaan lääkärin kanssa tilanteesta ja hän näkee tuon vähävetisyyden syyksi käynnistää synnytys.

Hahaaa! Jippii! Ou jee, hihkun mielessäni ja vähän kait ääneenkin. Miestä alkaa heti jännittää vielä enemmän.

Käynnistys aloitetaan ballonkilla. Vehje on sinänsä harmittoman näköinen pätkä letkua ja luulisi sen laittamiseen olevan varsin kivuton ja iisi toimenpide.

Niin luulisi joo.

Ei ollut.

Mutta paikoilleen se saatiin ja mut ohjattiin osastolle odotteleen Vaikutuksia.

En saanut lähtä kotiin, koska sitä vettä oli niin vähän ja siitä johtuen napanuora voi jäädä helpommin puristuksiin.

Osastolla on tylsää. Käyrää ajettiin pari kertaa, supistuksia ei ollut eikä tullut. Onneksi mukavan huonekaverin kanssa on juteltavaa.

Jossain vaiheessa alkuillasta vessassa käydessä ballonki tipahtaa pois. Iik! Jännitysindeksi kohoaa huippuunsa!

Eipä olisi kannattanut tuhlata adrenaliinia.

Yöllä supistaa tunnin verran säännöllisesti, mutta so not mitään muuta. Jatkan unia, tai ainakin yritän sillä huone on kuuma kuin pätsi ja muovilakanasuojat hiostaa.

Aamu koittaa, eikä tulevasta ole mitään tietoa. Syön, käyn suihkussa, soitan Miehelle tilannetiedotuksen, juttelen luurimessa Isosiskojen kanssa. Odotan ja oon käyrässä.

Mutta! Kesken kiihkeimmän angrybirdspelin saan kutsun lääkärin luo!

Tutkitaan ja poristaan ja lopputulema on, että tervemenoa synnyttään! Alakerta on sen verran auki, että kalvot voidaan puhkaista ja homma saada sitä myöten käyntiin. Sulosanoja korville! Äkkiä soitto Miehelle!

Kovin kiireinen lähtö synnärille ei ole, kun ensin ehditään vaihtaa kuteet ja tehdä valmisteluja ruiskeen ja raakauksen muodossa. Mies käy syömässä aamupalaa ja mä laitan kamppeet kasaan, mutta sitten mentiin. (Melkein juoksemalla... -Sulla tuntuu olevan motivaatiota synnyttää tänään, tuumaa saattamaan lähtenyt kätilö.)

Synnytysosastolla majoitumme huoneeseen nro 2. Kätilöharjoittelija laittaa saman tien tippavurityksen käteen ja pian Ensimmäinen Kätilö saapuu lääkäri vanavedessään. Kymmenen minuutin päästä kalvot on puhki ja Bebellä anturi päässä. Siitä puolen tunnin kuluttua oksitosiini tippasee ja odotellaan supistuksia.

Odotella me saadaankin. Kätilö nro 2 tulee vuoroon, oksitosiinin määrää lisätään puolen tunnin välein ja stan piirtää käyrää. Laskeskellaan Miehen kanssa, että jos homma etenee tätä vauhtia, niin täältä ei ihan hetkessä suoriuduta pois.

Vauvan syke tipahtaa muutaman kerran alas, mutta palautuu nopeasti hyväksi - kunnes ei enää palaudukaan. Kätilö säntää huoneeseen, antaa mulle happiviikset ja komentaa perä pystyssä kontalleen sängylle. Kiskon happea minkä pystyn ja mietin, että taasko ollaan tässä samassa tilanteessa kuin Kakkosen kanssa... Sama toistuu toisen kerran heti perään.

Beben syke palautuu lopulta, mutta lääkäri päättää ottaa varmuuden vuoksi mikroverinäytteen vauvasta. (Ei mikään kauhean miellyttävä toimenpide, mutta parempaakin on koettu.) Hapetusarvo on onneksi hyvä.

Juttelemme lääkärin kanssa tilanteesta. Kohdunsuu on vasta 4 cm auki ja on selvää, ettei Bebe kestä supistuksia hyvin. Sekin on selvää, ettei supistuksia tule ilman oksitosiinia eikä synnytys etene ilman tippaa. Lääkäri esittääkin kysymyksen, kuinka tärkeää alatiesynnytys on meille?

Sektioon siis.

Mut valmistellaan ja Mies vaihtaa vaatteet ja sitten rullataan leikkaamoon. Tsiljuuna piuhaa, letkua ja johtoa paikoilleen, spinaali ja epiduraali selkään, verho leikkausalueen eteen ja hommiin. Mulla on hyvin turvallinen olo ja meinaa vähän naurattaa kun salissa ei ole Miehen lisäksi lainkaan muita kaksilahkeisia. Näin me tytöt hoidetaan hommat!

Jutellaan Miehen kanssa niitä näitä, vaikka jännittääkin. Tasan klo 17:00 kuuluu ihanista ihanin ääni, suloinen pieni rääkäisy. Meidän vauva! Hoitaja tuo kinaisen möykyn pääpuoleen katsottavaksi: hän on pikkuinen ruttunaamainen tyttö! Purskahdan itkuun kun olen niiiiiiin onnellinen!

Tyttönen kiikutetaan lämmittelemään ja Mies lähtee mukaan, minut ommellaan kasaan ja viedään heräämöön.

Heräämössä leijun pilvissä. Kroppa on turta, mutta muuten olen aivan hirmuisissa fiiliksissä! Meillä on kolmas tyttö! Ihana pieni söpöläinen, perheemme kokonaiseksi tekevä rakkauspakkaus. Kaikkien odottama ja jo valmiiksi rakastama, Meidän Uusi Vauva.

Pröööt

Kotielämä Tuhnukan kanssa on melkeinpä auvoisaa. Vauvan päivät menee perinteisesti syöden, kakaten ja nukkuen, ja yötkin pääasiassa nukkuen.

Heti kotiutumispäivästä seuraavana aamuna sattui melkoinen ruikkaepisodi. Vaihdoin Nenun vaipan ja oltiin menossa pesulle kun nappulalla pääsi liru. Seuraavaksi kuului trööt ja lökäsuihku pruutasi puolentoista metrin päähän, suoraan oven karmiin. Kakkonen oli lähietäisyydellä ja säikähti tulitusta niin, että tiputti kädessä olleen lelun ja juoksi spontaanisti karkuun. Meinas naurattaa...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Himbeen

Nää lähtis nyt kotiin. Hyvästi, öyssi ja osasto 13!

Kiitämme:
- Erinomainen luxusprivaattiyksityishuone omalla vesiklosetilla
- Hyvä ruoka
- Tarpeeksi kuumaa vettä suihkussa
- Yhtä poikkeusta lukuunottamatta mukava ja imetysmyönteinen henkilökunta

Moitimme:
- Huoneesta puuttui himmeä yövalo (kekseliäästi tuunasin sellaisen itse lakanan avulla)
- Kylmä aamupuuro
- Laitosapulaisen liian tymäkkä parfyymi sai nenän kirveleen siivouksen jälkeen
- Em hoitajan kommunikointityyli vauvaa koskevissa asioissa antoi ymmärtää että on hirveä hätä vaikkei ollutkaan, ja hormooniäitin tunteille sellainen ei tee hyvää

Vaikka Nupinkaisen kantapäät on pistelty reikiä täyteen, hyvin mielin lähdemme kotiin aloittaan Oikean Vauvaelämän!


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sairaalassa

Vauvan kanssa mollotetaan sairaalassa kun Nuppelin sokeriarvot ei ole ihan siellä missä pitäisi ja bilirubiinitkin on sen verran koholla, että sinivalosolariumissa paistattelee hän. Vaan jospa me parin päivän päästä päästäisi kotiin.

Meidän Uusi Vauva on ihana! Täyttä suloisuutta ja rakkautta koko paketti! Oon ihan pusi pusi ja lällällää, kuten muukin perhe. Isosiskot on käyneet silittelemässä Beben poskea muutaman kerran ja pitäneet häntä sylissäkin, Mies on päässyt verestään vaipanvaihtotaitoja.

Tuntuu niin hyvältä, siltä että meidän perhe on nyt valmis. <3

perjantai 19. lokakuuta 2012

41+6

Kappas vaan, kuka tuhisee tuossa kainalossa! Sehän on pieni vauva! Ja niin söpö! Sillä on näppynokka ja karvoja korvissa ja muita varvaita lyhyemmät pottuvarpaat. Ja nuin pieneksi tyypiksi sillä on hirveät voimat kun se on jo kietonut vanhempiensa sydämet ihan sykkyrälle ihan pikkuisen pikkupikkutillinsä ympärille!

Oi onnea.

torstai 18. lokakuuta 2012

41+5

Ei vauvaa tänään. Ballonki tipahti aikanaan ja se oli siinä. Ei edes tutkittu oliko siitä mitään hyötyä, supistuksia se ei ainakaan saanut aikaiseksi. Huomenna kuulemma katellaan mikä on homman nimi ja mitä seuraavaksi.

(Täällä huoneessa on aivan helvetillisen kuuma!!! Läkähdyn!!! Miten voi ihminen nukkua tämmösessä pätsissä???)

41+5

Tarkastus tehtiin ja todettiin, että Bebellä on vedet vähissä, joten osastolle seurantaan mars! Käynnistys aloitettiin ballonkilla ja voin sanoa, ettei sen asentaminen ollut ihan tsuitsait-homma. Mutta toisaalta, kivuliaampaa äksöniä on tulollaan, joten ei muuta kuin tulta päin!

tiistai 16. lokakuuta 2012

41+3

Eipä tässä mittään. Ei suurempia supistuksia, limoja, vesiä tai sen sellaisia. Tänään ei ole neuvolaakaan, siirtyi huomiselle. Ylihuomenna on se yliaikatsekki äitipolilla.

Hohhoijjaa. Nyt todellakin tuntuu Odottamiselta. Ja aika on P-I-T-K-Ä. Mielessä pyörii Esikoisen ja Kakkosen synnytykset.

Mitähän tällä kertaa tapahtuu? Parempi vissiin olla liikaa miettimättä, muuten voipi tulla pupu pöksyyn. Mutta jotenkin alitajunnassa pyörii samantyyppinen homma kuin Kakkosen kohdalla.

torstai 11. lokakuuta 2012

40+5

Tasan viikon päästä on yliaikaiskontrolli. Kun kävin kontrollissa Kakkosen kanssa, meidät lähetettiin vielä kotiin. Saapa nähdä miten tällä kertaa käy.

Siitä olen ihan varma, ettei Bebe synny ennen kontrolliaikaa, koskapa hän yrittää puskea itsensä hanuri edellä mahanahasta läpi sen sijaan että edes kokeilisi sitä normaalia reittiä. (Taitaa tyyppi tulla äitiinsä suunnistustaidossa...)

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

40+4

Plääh. En saanut neuvolasta yliaikakontrolliaikaa, koskapa nykyään kuulemma äitiyspolilta soitetaan asiakkaalle ja kerrotaan milloin sopii saapua ronkittavaksi. Höh. Olis ollut mukavampaa saada se aika heti, niin olisi jotain mihin laskea päiviä.

Isosiskot alkaa olla malttamattomia Beben suhteen. Milloin milloin milloin kuuluu päivittäin, ja tuntuupa tuo kiinnostavan muitakin lähipiirin tyyppejä.

Aika makiasti on supistanut välillä. Jospa huomenna verhoilisin Beben pahvilaatikon ja puottaisin kassiin kameran, imetysliivit ja ristisanavihkon ym tähdellisiä tavaroita. Kenties sitten tuntuisi vähän enempi siltä että joskus vielä meen pynnäämään tuon toukan pihalle!

tiistai 9. lokakuuta 2012

40+3

Selkä on rikki, aijaijaiiiii! Ei voi kyökkiä eikä kyykistellä. Kävely on hankalaa. Voi surkeutta.

Onneksi Bebe liikkuu taas likipitäen normaaliin tahtiin. Mikähän lie hissukausi hänellä oli muutaman päivän ajan.

Välillä vähän supistaa, mutta so not. Odotan toiveikkaasti joka hetki että lapsivesi turskahtaa, mutta so not sekään. Järjen tasolla tiedän toiveikkaana odottelun olevan ihan turhaa (kunnes toisin todistetaan), mutta minkäpäs teet. Optimismi on joskus hanurista.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

lauantai 6. lokakuuta 2012

40+0

Bebe on pitänyt tänään lepopäivän ja nahan takana on ollut hiljaista, liiankin. Piti oikein asettua laskemaan liikehdintää. Onneksi tyyppi on piristynyt iltaa kohti.

Tänäänhän voisi olla The Päivä. Mutta eipä taida olla.

Pöh.

Seuraavalla neuvilakäynnillä saanen lähetteen yliaikaistarkastukseen. Ultraajalääkäri meinasi että tarkastus on 10 pv jälkeen lasketun ajan, täti Neuvolantäti sanoi että se on ajanlaskussa 41+5. Siis 16. tai 18. menevää kuuta.

Rv 42+0, eli päivä jolloin arvelen käynnistyksen aikaisintaan aloitettavan, on lauantai, joten homma siirtynee maanantaiksi 22. pv, eli Bebe siis syntyy viimeistään 23.10.

Sitä odotellessa...

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

39+4

Reippaana leidinä oon kantanut tonnin verran kellarin betonilattiaa peräkärryyn eikä supista yhtään.

Dämn.

Onneksi kannettavaa on vielä ainakin viisi tonnia jäljellä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

39+2

Tulipa hyvä mieli ultralääkärissä käynnistä! Bebe siellä näkyi imeksivän nyrkkiään. Ihana vauvani mun! Hiuksiakin oli päässä ja nuppi alaspäin oli ja painoa arviolta 3,2-3,3 kg. Saman kokoinen siis kuin isosiskotkin näihin aikoihin.

Enkä voi lakata ihastelemasta, kuinka hyvä lääkäri mulle on sattunut ultraukset tekemään! Ihan huippu! Osaa puhua maallikkokieltä ja on niin symppis ja huumorintajuinen ja mukava. Täytyy kaivaa jostain joku palautekanava, että kiitokset menee oikeaan paikkaan.

Eli siis mahassa on kaikki hyvin. Tarjonta on oikea, lapsivettä ei ole hirveästi, mutta kuitenkin riittävästi, kohdunsuu pehmeä, pituutta 3 cm ja sormelle auki. Lääkäri tunsi Beben pään kun vähän kurotti.

Jos ei synnytys käynnisty issesseen, niin sektion vuoksi ei kuulemma oteta rajuja käynnistyskeinoja (eli cytotecia tms lääkkeitä) käyttöön. Oksitosiinia ja ballongia voidaan kokeilla, ja jos ei auta, niin sitten leikataan.

Olen NIIN valmis synnyttään tämän palluran, että ei ole tosikaan. Siskot odottaa Meidän Vauvaa ihan hirveästi, Husbandi tietty myös. Tulisit jo!