sunnuntai 19. helmikuuta 2012

7+0

Hetkittäin mahaa turvottaa ihan älyttömästi. Joku voisi päätellä pallosta mun olevan kuudennella kuulla menossa. Tosi epämukavaa tuommoinen pullistelu.

Toinen ei niin mukava sivuvaikutus on väsymys. Tekis mieli nukkua vuorokauden ympäri. Tämä väsy on niin lamaannuttavaa sorttia, että mielenkiinto minkään homman tekemiseen on syvästi miinuksen puolella. En jaksais nousta, pukea, syödä tai puhua, saatika sitten olla sosiaalinen kavereiden tai edes oman perheen kanssa. Eilen sammuin Esikoisen sänkyyn kesken iltasadun enkä meinannut millään herätä.

Ei ole helppoa elämä.

Olen vaivihkaa ohjannut puhetta jälkeläisten kanssa suuntaan "Entä jos meilläkin olisi vauva?". Ensin Esikoinen tyrmäsi ajatuksen kokonaan, koska ei halua ketään sotkemaan huonettaan. Kakkonen oli vastaanottavaisempi. Toisella kerralla söpö vauvakuva sai aikaiseksi pelkkiä ihastuneita huokauksia. Ajatus, että hypoteettinen vauva olisikin poika, pisti molempien pimujen ajatukset solmuun; eikait meille semmosta voi tulla?!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti