Joulu meni

Nuppelin eka joulu oli ikimuistoinen siinä suhteessa, että kieltäydyin aattona lähtemästä kenellekään kylään, enkä kutsunut ketään meille. Mies tunsi asiasta hienoista ahdistusta, mutta mä nautin kun sai olla ja tehdä omaan tahtiin.

Jouluvauvan joulu meni siis ikimuistettavasti samalla tavalla kuin muutkin päivät. Ei edes joulupukkia tavannut hän, mutta lahjoja sai kuitenkin.

Äitinsä pää meinaa hajota ylenpalttiseen kotona nyynäykseen. Jotakin piristävää pitäisi keksiä! (Täsmäisku alennusmyynteihin?)

Tilannekatsaus: 2 kk

Pompula kävi mitattavana 2-kuukautistarkastuksessa. Kävi ilmi, että hän kasvaa pikkusen nollakäyrän yläpuolella. (Eipä sillä, että käyrällä mitään merkitystä olisi meidän elämään.) Rotarokote pruikattiin suuhun, siitä ei onneksi tullut mitään oireita.

Meidän elo menee aikalailla tissi ikenien välissä. Ravinnontuotannon lisäksi daisarit toimii tuttina, unikaverina, lohdukkeena ja vinkuleluna kun oikein kunnolla narskauttaa leuat yhteen. Sangen viihdyttävät kapistukset siis. (Niissä kiinni oleva emäntä kyllä tykkäis enempi jos ainakin vinkuleluhommasta luovuttais. Kiitos.)

Hirveät pakkaset pakottaa nukkuun päikkärit sisätiloissa, eikä se oikein luonnistu Pallukalta. Varsinkin kun Kaksi Mölyapinaa mellastaa korvan juuressa. Vaan onneksi nahmura nukkuu yöt hyvin!

Hymyjä tulee päivä päivältä enemmän ja juttua piisaa. Nyrkki on löytynyt suuhun. (Välillä kuuluu kaamea huuto kun Nappula vissiin purasee vahingossa sormeaan.) Sängyn yläpuolella roikkuvaa mobilea Bebe tuijottaa pitkät ajat ja kujertelee sille silmät sirrillä.

Mukavaa joulua itse kullekin säädylle!

Tyypillä on nimi

Nimiäiset meni sangen leppoisasti. Alkumaljojen (kivennäisveteen tehtyä glögiä) (nam!) jälkeen oli puhe, Nimen Paljastus ja seppeleen asetus Juhlavauvan päähän. Sitten luettiin ja annettiin kummeille todistukset ja lopuksi kuunneltiin Joey Ramonen versio biisistä What A Wonderful World, jonka aikana vauva kiersi sylistä syliin.

Juhlavauvalla riitti virtaa ihmeen hyvin seurusteluun ja söpönä olemiseen, väsykiukkua ei tullut lainkaan. Välillä hän kävi ottamassa pikku tupsluurit ja jatkoi sitten minglaamista.

Mua huoletti jonninverran, että riittääkö tarjottavat, mutta niitä näköjään riittää vielä jouluksikin...

Että nyt on hällä nimi. Ja hieno nimi se onkin! Molemmilta puolilta sukua onpi se, eka nimi isän äidin puoleiselta isomummolta ja toinen äidin isän puoleiselta isoisomummolta.

Juhlavalmisteluja

On ollut haipakkainen viikko leipomuksien ja siivoilujen ja kaikenlaisten järjestelyjen kanssa, sillä huomenna on the Nimijäisjuhla. Onneksi vieraat on lähisukulaisia ja ystäviä, niin ei tarvi edes ajatella että pitäis ovenkahvatkin kiillottaa.

Tarjolla tulee olemaan mansikkajuustokakkua, pätkis- ja dumlemuffateita, kaurakeksejä, taatelikakkua, kylmäsavulohikakkua, feta-pinaattipiirakkaa ja lisukkeita ynnä cocktailpiiraita munavoilla. Ja karkkia. Onnittelumaljat kilistetään glögi-kivenmäisvesitsydeemillä.

Nyppysen näkökulmasta päivät on menneet normaalisti: Herätys n. 7.30, aamutisu, pesu ja vaatteet päälle. Isosiskojen toimitus päiväkotiin ja unta rattaissa yhteentoista asti. Sitten komento mutsille, että ruokaa lisää ja kuiva vaippa alle. Seurustelua ja hömpötystä, kamppeet niskaan (huudon kanssa kun varsinkin se myssy niin ärsyttää) ja päiväunet. Tässä välissä yleensä ollaan asioilla siellä sun täällä, ja sitten haetaan siskot hoidosta.

Kotia kun päästään, Maitoimurilla on hirrrrveä nälkä! Ja into päällä kun näkee siskot! Ja taas pian pitää ottaa iltapäiväunet. Niiden jälkeen Bebe haluaa olla vain sylissä koko illan, klo 19-20 pikaunia lukuunottamatta. Niiden jälkeen kyllä väsyttäis, mutta periksi ei anneta ennen kuin puoli yhdentoista aikaan. Ja silloinkin vaan jos ollaan mamman kainalossa sängyssä tissi ikenien välissä.

Yöllä syöpötellään pari kertaa, muuten kyllä nukkuu hän.

Meidän Vauva on melkoisen helppo tyyppi, ainakin vielä. Ja sangen ihanakin hän on!

Neuvolassa ja duunissa

Vauva kävi ekassa määräaikaistarkastuksessa 5 viikon iässä. Tyyppi on vähän kasvanut! Pituutta mitattiin viisi senttiä enemmän kuin syntyessä ja painoa on kertynyt 1300 grammaa. Vautsivau!

Lääkärintarkastus ei antanut aihetta epäillä mitään epäilyksiä mistään epäilyttävästä.

Ollaan käyty beben kanssa myös mun työpaikalla. Ilmassa oli runsaasti ihastusta ilmaisevia adjektiiveja ja sylejä piisasi.

Meillä menee hyvin, elämä maistuu ja on ihanaa. Kuukuna on Maailman Suloisin Vauva!

Kuvitteellinen päivitys

4 viikkoa mittarissa

Tiitilestuu ei ole hyvä nukkumaan päiväsaikaan, mutta onneksi (ainakin vielä, kop kop) hän on kunnostautunut yönukkumisessa. Kahden syönnin taktiikalla mennään ja mullehan se kyllä passaa!

Söpönä olemisessa Bebe sen sijaan on aivan ykkösluokkaa päiväsaikaankin. Hymyjä hän on suonut isälleen ja Esikoiselle, mutsi ja Kakkonen vielä odottavat omiaan.

Tänään, vähän niinkuin huomisen 4-viikoispäivän kunniaksi, otettiin esille Leluroikotusteline. Olipa siinä katseltavaa! (Noin minuutiksi, sitten alkoi nyppiä.)

Äitee on kärsinyt niskavaivasta. Nuppelin kanniskelu ja huonot imetysasennot ja yhteen asentoon jähmettyminen öiseen aikaan on pistäneet niskalihaksiston ihan jumiin. Välillä vallan huippaa.

Nimiasia ja nimiäispäivä on saatu päätettyä, jahuu! Joulukuun puolivälissä on Nimen Julkistus! Täytyy olla tarkkana siihen asti, etten vahingossa lipsauta... Siskot on vannotettu pitämään Salaisuus ja hyvin he sen ovat pitäneetkin - varsinkin kun eivät ihan muista sitä nimeä.

Uneton Oulussa

Tänään oli pakko olla tekemättä mitään muuta kuin oleilla Nappulan kanssa, sillä hän päätti olla nukkumatta päiväunia. Hän ei nukkunut omassa pahvilootassa, ei mamman kainalossa isossa sängyssä, ei sitterissä, ei sohvalla, eikä varsinkaan rattaissa! Ei tod!

Ärrrggghhh, karjui hän jos hommat kallistui sille mallille, että nukkumaan olisi pitänyt alkaa. Vaikka väsytti kyllä, kauheesti, ja siksi piti antaa pikkuisen periksi ja ottaa parit puolen tunnin tupsluurit, mutta niitä ei lasketa.

No, olipa lekottelupäivä. Ja vauvakin urvahti aikanaan kun lähettiin Miehen kanssa lenkille.

Kunnonkohotus on siis alkanut! Yesh! On aivan mahtavaa viipottaa nopeampaa kuin kössyvauhtia eteenpäin! Haa! Nielkää pölyä mummot!

Maalla ja vedessä

Voisin kirjoittaa valitusta viime yöstä, mutta enpä taida viitsiä kun päivä oli niin kiva. Pikku-Nuppeli sai nauttia ulkoilmaunista, äitinsä ulkoilusta ja siskot puistohommista. Jopas kyllä Nyppyselle uni maistuikin, viisi tuntia putkeen. Sitten piti jo herätellä.

Myöskin kylpemisestä tuo minikokoinen hetulavalas nauttii kovasti. Vielä ei ole kertaakaan tullut ammeessa itku, sillä silkkaa naatiskelua on lämpimässä vedessä lilluminen. Liekö tulee muistoja mieleen alkioajoilta?

4/5 perheestä nukkuu ja saan syödä turkkilaista jugurttia mustaviinimarjojen ja vaahterasiirapin kanssa ihan issesseen. Luksusta. Huomenna vien 2/3 lapsista tarhaan ja saadaan Beben kanssa tehdä tai olla tekemättä yhtään mitään. Lisää luksusta!

Kotihissuttelua

Ollaan Beben kanssa vietetty hiljaista kotielämää, ja alkaa tuntua että se alkaa piisata. Yhdesti vasta on päästy rataskävelylle (ja se parikymmentä minuuttia otti yllättävän paljon voimille), mutta veri vetää ulos ja eteenpäin!

Täti Neuvolantäti kävi alkuviikosta kotikäynnillä. Saatiin hirveä määrä pamfletteja ja lappuja ja vauva punnittiin 3,7 kilon painoiseksi ja mutsilta nyppästiin tikit veks.

Vauva siis kasvaa hyvin. Ja kakka kulkee! Ja ruoka maistuu! (Ja äitikin saa nukkua öisin!)

Syntymä

Oli synkkä ja myrskyinen yö.

Eiku kolea lokakuinen aamu.

No torstai se ainakin oli!

Kävellään siis Miehen kanssa jälleen kerran kohti Oysin äitiyspolia yliaikaistarkastukseen. (Sama reitti on tallattu kun Beben isosiskoja on odotettu syntyviksi.) Viikkoja kasassa 41+5, mieliala varovaisen toiveikas, mutta valmis pettymykseen.

Poliklinikalla tutut rutiinit: käyrän ajoa ja nänninpyöritystä. Vauvan syke on hyvä, supistuksista ei mitään merkkejä. Sitten lääkärin tarkastukseen. Ultrassa näkyy hyvät virtaukset ja 3,4-kiloinen Bebe. Lapsiveden määrä on hyvin vähäinen. Jutellaan lääkärin kanssa tilanteesta ja hän näkee tuon vähävetisyyden syyksi käynnistää synnytys.

Hahaaa! Jippii! Ou jee, hihkun mielessäni ja vähän kait ääneenkin. Miestä alkaa heti jännittää vielä enemmän.

Käynnistys aloitetaan ballonkilla. Vehje on sinänsä harmittoman näköinen pätkä letkua ja luulisi sen laittamiseen olevan varsin kivuton ja iisi toimenpide.

Niin luulisi joo.

Ei ollut.

Mutta paikoilleen se saatiin ja mut ohjattiin osastolle odotteleen Vaikutuksia.

En saanut lähtä kotiin, koska sitä vettä oli niin vähän ja siitä johtuen napanuora voi jäädä helpommin puristuksiin.

Osastolla on tylsää. Käyrää ajettiin pari kertaa, supistuksia ei ollut eikä tullut. Onneksi mukavan huonekaverin kanssa on juteltavaa.

Jossain vaiheessa alkuillasta vessassa käydessä ballonki tipahtaa pois. Iik! Jännitysindeksi kohoaa huippuunsa!

Eipä olisi kannattanut tuhlata adrenaliinia.

Yöllä supistaa tunnin verran säännöllisesti, mutta so not mitään muuta. Jatkan unia, tai ainakin yritän sillä huone on kuuma kuin pätsi ja muovilakanasuojat hiostaa.

Aamu koittaa, eikä tulevasta ole mitään tietoa. Syön, käyn suihkussa, soitan Miehelle tilannetiedotuksen, juttelen luurimessa Isosiskojen kanssa. Odotan ja oon käyrässä.

Mutta! Kesken kiihkeimmän angrybirdspelin saan kutsun lääkärin luo!

Tutkitaan ja poristaan ja lopputulema on, että tervemenoa synnyttään! Alakerta on sen verran auki, että kalvot voidaan puhkaista ja homma saada sitä myöten käyntiin. Sulosanoja korville! Äkkiä soitto Miehelle!

Kovin kiireinen lähtö synnärille ei ole, kun ensin ehditään vaihtaa kuteet ja tehdä valmisteluja ruiskeen ja raakauksen muodossa. Mies käy syömässä aamupalaa ja mä laitan kamppeet kasaan, mutta sitten mentiin. (Melkein juoksemalla... -Sulla tuntuu olevan motivaatiota synnyttää tänään, tuumaa saattamaan lähtenyt kätilö.)

Synnytysosastolla majoitumme huoneeseen nro 2. Kätilöharjoittelija laittaa saman tien tippavurityksen käteen ja pian Ensimmäinen Kätilö saapuu lääkäri vanavedessään. Kymmenen minuutin päästä kalvot on puhki ja Bebellä anturi päässä. Siitä puolen tunnin kuluttua oksitosiini tippasee ja odotellaan supistuksia.

Odotella me saadaankin. Kätilö nro 2 tulee vuoroon, oksitosiinin määrää lisätään puolen tunnin välein ja stan piirtää käyrää. Laskeskellaan Miehen kanssa, että jos homma etenee tätä vauhtia, niin täältä ei ihan hetkessä suoriuduta pois.

Vauvan syke tipahtaa muutaman kerran alas, mutta palautuu nopeasti hyväksi - kunnes ei enää palaudukaan. Kätilö säntää huoneeseen, antaa mulle happiviikset ja komentaa perä pystyssä kontalleen sängylle. Kiskon happea minkä pystyn ja mietin, että taasko ollaan tässä samassa tilanteessa kuin Kakkosen kanssa... Sama toistuu toisen kerran heti perään.

Beben syke palautuu lopulta, mutta lääkäri päättää ottaa varmuuden vuoksi mikroverinäytteen vauvasta. (Ei mikään kauhean miellyttävä toimenpide, mutta parempaakin on koettu.) Hapetusarvo on onneksi hyvä.

Juttelemme lääkärin kanssa tilanteesta. Kohdunsuu on vasta 4 cm auki ja on selvää, ettei Bebe kestä supistuksia hyvin. Sekin on selvää, ettei supistuksia tule ilman oksitosiinia eikä synnytys etene ilman tippaa. Lääkäri esittääkin kysymyksen, kuinka tärkeää alatiesynnytys on meille?

Sektioon siis.

Mut valmistellaan ja Mies vaihtaa vaatteet ja sitten rullataan leikkaamoon. Tsiljuuna piuhaa, letkua ja johtoa paikoilleen, spinaali ja epiduraali selkään, verho leikkausalueen eteen ja hommiin. Mulla on hyvin turvallinen olo ja meinaa vähän naurattaa kun salissa ei ole Miehen lisäksi lainkaan muita kaksilahkeisia. Näin me tytöt hoidetaan hommat!

Jutellaan Miehen kanssa niitä näitä, vaikka jännittääkin. Tasan klo 17:00 kuuluu ihanista ihanin ääni, suloinen pieni rääkäisy. Meidän vauva! Hoitaja tuo kinaisen möykyn pääpuoleen katsottavaksi: hän on pikkuinen ruttunaamainen tyttö! Purskahdan itkuun kun olen niiiiiiin onnellinen!

Tyttönen kiikutetaan lämmittelemään ja Mies lähtee mukaan, minut ommellaan kasaan ja viedään heräämöön.

Heräämössä leijun pilvissä. Kroppa on turta, mutta muuten olen aivan hirmuisissa fiiliksissä! Meillä on kolmas tyttö! Ihana pieni söpöläinen, perheemme kokonaiseksi tekevä rakkauspakkaus. Kaikkien odottama ja jo valmiiksi rakastama, Meidän Uusi Vauva.

Pröööt

Kotielämä Tuhnukan kanssa on melkeinpä auvoisaa. Vauvan päivät menee perinteisesti syöden, kakaten ja nukkuen, ja yötkin pääasiassa nukkuen.

Heti kotiutumispäivästä seuraavana aamuna sattui melkoinen ruikkaepisodi. Vaihdoin Nenun vaipan ja oltiin menossa pesulle kun nappulalla pääsi liru. Seuraavaksi kuului trööt ja lökäsuihku pruutasi puolentoista metrin päähän, suoraan oven karmiin. Kakkonen oli lähietäisyydellä ja säikähti tulitusta niin, että tiputti kädessä olleen lelun ja juoksi spontaanisti karkuun. Meinas naurattaa...

Himbeen

Nää lähtis nyt kotiin. Hyvästi, öyssi ja osasto 13!

Kiitämme:
- Erinomainen luxusprivaattiyksityishuone omalla vesiklosetilla
- Hyvä ruoka
- Tarpeeksi kuumaa vettä suihkussa
- Yhtä poikkeusta lukuunottamatta mukava ja imetysmyönteinen henkilökunta

Moitimme:
- Huoneesta puuttui himmeä yövalo (kekseliäästi tuunasin sellaisen itse lakanan avulla)
- Kylmä aamupuuro
- Laitosapulaisen liian tymäkkä parfyymi sai nenän kirveleen siivouksen jälkeen
- Em hoitajan kommunikointityyli vauvaa koskevissa asioissa antoi ymmärtää että on hirveä hätä vaikkei ollutkaan, ja hormooniäitin tunteille sellainen ei tee hyvää

Vaikka Nupinkaisen kantapäät on pistelty reikiä täyteen, hyvin mielin lähdemme kotiin aloittaan Oikean Vauvaelämän!

Sairaalassa

Vauvan kanssa mollotetaan sairaalassa kun Nuppelin sokeriarvot ei ole ihan siellä missä pitäisi ja bilirubiinitkin on sen verran koholla, että sinivalosolariumissa paistattelee hän. Vaan jospa me parin päivän päästä päästäisi kotiin.

Meidän Uusi Vauva on ihana! Täyttä suloisuutta ja rakkautta koko paketti! Oon ihan pusi pusi ja lällällää, kuten muukin perhe. Isosiskot on käyneet silittelemässä Beben poskea muutaman kerran ja pitäneet häntä sylissäkin, Mies on päässyt verestään vaipanvaihtotaitoja.

Tuntuu niin hyvältä, siltä että meidän perhe on nyt valmis. <3

41+6

Kappas vaan, kuka tuhisee tuossa kainalossa! Sehän on pieni vauva! Ja niin söpö! Sillä on näppynokka ja karvoja korvissa ja muita varvaita lyhyemmät pottuvarpaat. Ja nuin pieneksi tyypiksi sillä on hirveät voimat kun se on jo kietonut vanhempiensa sydämet ihan sykkyrälle ihan pikkuisen pikkupikkutillinsä ympärille!

Oi onnea.

41+5

Ei vauvaa tänään. Ballonki tipahti aikanaan ja se oli siinä. Ei edes tutkittu oliko siitä mitään hyötyä, supistuksia se ei ainakaan saanut aikaiseksi. Huomenna kuulemma katellaan mikä on homman nimi ja mitä seuraavaksi.

(Täällä huoneessa on aivan helvetillisen kuuma!!! Läkähdyn!!! Miten voi ihminen nukkua tämmösessä pätsissä???)

41+5

Tarkastus tehtiin ja todettiin, että Bebellä on vedet vähissä, joten osastolle seurantaan mars! Käynnistys aloitettiin ballonkilla ja voin sanoa, ettei sen asentaminen ollut ihan tsuitsait-homma. Mutta toisaalta, kivuliaampaa äksöniä on tulollaan, joten ei muuta kuin tulta päin!

41+3

Eipä tässä mittään. Ei suurempia supistuksia, limoja, vesiä tai sen sellaisia. Tänään ei ole neuvolaakaan, siirtyi huomiselle. Ylihuomenna on se yliaikatsekki äitipolilla.

Hohhoijjaa. Nyt todellakin tuntuu Odottamiselta. Ja aika on P-I-T-K-Ä. Mielessä pyörii Esikoisen ja Kakkosen synnytykset.

Mitähän tällä kertaa tapahtuu? Parempi vissiin olla liikaa miettimättä, muuten voipi tulla pupu pöksyyn. Mutta jotenkin alitajunnassa pyörii samantyyppinen homma kuin Kakkosen kohdalla.

40+5

Tasan viikon päästä on yliaikaiskontrolli. Kun kävin kontrollissa Kakkosen kanssa, meidät lähetettiin vielä kotiin. Saapa nähdä miten tällä kertaa käy.

Siitä olen ihan varma, ettei Bebe synny ennen kontrolliaikaa, koskapa hän yrittää puskea itsensä hanuri edellä mahanahasta läpi sen sijaan että edes kokeilisi sitä normaalia reittiä. (Taitaa tyyppi tulla äitiinsä suunnistustaidossa...)

40+4

Plääh. En saanut neuvolasta yliaikakontrolliaikaa, koskapa nykyään kuulemma äitiyspolilta soitetaan asiakkaalle ja kerrotaan milloin sopii saapua ronkittavaksi. Höh. Olis ollut mukavampaa saada se aika heti, niin olisi jotain mihin laskea päiviä.

Isosiskot alkaa olla malttamattomia Beben suhteen. Milloin milloin milloin kuuluu päivittäin, ja tuntuupa tuo kiinnostavan muitakin lähipiirin tyyppejä.

Aika makiasti on supistanut välillä. Jospa huomenna verhoilisin Beben pahvilaatikon ja puottaisin kassiin kameran, imetysliivit ja ristisanavihkon ym tähdellisiä tavaroita. Kenties sitten tuntuisi vähän enempi siltä että joskus vielä meen pynnäämään tuon toukan pihalle!

40+3

Selkä on rikki, aijaijaiiiii! Ei voi kyökkiä eikä kyykistellä. Kävely on hankalaa. Voi surkeutta.

Onneksi Bebe liikkuu taas likipitäen normaaliin tahtiin. Mikähän lie hissukausi hänellä oli muutaman päivän ajan.

Välillä vähän supistaa, mutta so not. Odotan toiveikkaasti joka hetki että lapsivesi turskahtaa, mutta so not sekään. Järjen tasolla tiedän toiveikkaana odottelun olevan ihan turhaa (kunnes toisin todistetaan), mutta minkäpäs teet. Optimismi on joskus hanurista.

40+0

Ei tätä enää voi pieneksi ja sieväksi sanoa.

40+0

Bebe on pitänyt tänään lepopäivän ja nahan takana on ollut hiljaista, liiankin. Piti oikein asettua laskemaan liikehdintää. Onneksi tyyppi on piristynyt iltaa kohti.

Tänäänhän voisi olla The Päivä. Mutta eipä taida olla.

Pöh.

Seuraavalla neuvilakäynnillä saanen lähetteen yliaikaistarkastukseen. Ultraajalääkäri meinasi että tarkastus on 10 pv jälkeen lasketun ajan, täti Neuvolantäti sanoi että se on ajanlaskussa 41+5. Siis 16. tai 18. menevää kuuta.

Rv 42+0, eli päivä jolloin arvelen käynnistyksen aikaisintaan aloitettavan, on lauantai, joten homma siirtynee maanantaiksi 22. pv, eli Bebe siis syntyy viimeistään 23.10.

Sitä odotellessa...

39+4

Reippaana leidinä oon kantanut tonnin verran kellarin betonilattiaa peräkärryyn eikä supista yhtään.

Dämn.

Onneksi kannettavaa on vielä ainakin viisi tonnia jäljellä.

39+2

Tulipa hyvä mieli ultralääkärissä käynnistä! Bebe siellä näkyi imeksivän nyrkkiään. Ihana vauvani mun! Hiuksiakin oli päässä ja nuppi alaspäin oli ja painoa arviolta 3,2-3,3 kg. Saman kokoinen siis kuin isosiskotkin näihin aikoihin.

Enkä voi lakata ihastelemasta, kuinka hyvä lääkäri mulle on sattunut ultraukset tekemään! Ihan huippu! Osaa puhua maallikkokieltä ja on niin symppis ja huumorintajuinen ja mukava. Täytyy kaivaa jostain joku palautekanava, että kiitokset menee oikeaan paikkaan.

Eli siis mahassa on kaikki hyvin. Tarjonta on oikea, lapsivettä ei ole hirveästi, mutta kuitenkin riittävästi, kohdunsuu pehmeä, pituutta 3 cm ja sormelle auki. Lääkäri tunsi Beben pään kun vähän kurotti.

Jos ei synnytys käynnisty issesseen, niin sektion vuoksi ei kuulemma oteta rajuja käynnistyskeinoja (eli cytotecia tms lääkkeitä) käyttöön. Oksitosiinia ja ballongia voidaan kokeilla, ja jos ei auta, niin sitten leikataan.

Olen NIIN valmis synnyttään tämän palluran, että ei ole tosikaan. Siskot odottaa Meidän Vauvaa ihan hirveästi, Husbandi tietty myös. Tulisit jo!

38+6

Aamulla supisti 14 minuutin välein tunnin ajan. Jahuu! Jotakin jossain tapahtuu!

Kolmen yön päästä on se ultra. Meinaa vähän jännittää, että mitä siellä näkyy. Ja onko portti auennut ollenkaan. Ja viikon +1:n yön päästä on The Laskettu Päivä. Vaikka eipä sillä kai mitään väliä ole. Bebe tulee kun on tullakseen. Pitäis vaan jaksaa odottaa...

38+3

Ja taas oli neuvola. Tällä kertaa siellä epäiltiin Beben olevan perätilassa. Hmmm. Paha on ite sanoa tähän mitään, mutta onneksi viikon päästä on ultraskannaus, jossa asiaan tulee selvyys.

Tuo ultra on ihan ylimääräinen tsekkaus, jota vauvan rakennetta zuumaillut tohtorinna ehdotti. Katotaan Beben kokoa ja mahdollisesti yritetään herätellä synnytyselimiä toimeen.

Hemoglobiini oli tehnyt hirveän pompun ylöspäin: 119 oli se nyt kun vielä viikko sitten se oli 109. Enää ei puhuttu verensiirrosta synnytyksessä mitään.

En oikein jaksa uskoa tuohon perä edellä -hommaan, joten en ota siitä stressiä. Katotaan sitten jos on aihetta.

38+1

Iik! Raitisilmamyrkytys! Ollaan Perheen kanssa hilippastu koko päivä pitkin luontopolkuja ja metiköitä ja koskenrantoja ja hengitetty happea ja syöty eväitä ja ihmetelty nahkiaista ja muita elukoita. Kyllä on tehnyt hyvää!

Olo on väsynyt mutta onnellinen. Ei kipuja eikä kolotuksia ja Bebe kääntyilee tasaiseen tahtiin. Ai joo, ja omituinen himotus on syttynyt näin viime metreillä: vissyvesi. Jestambuu kun se maistuu hyvältä. Joko au naturel tai vadelmalla maustettuna. Enkä ikinä ennen ole yhtään tykännyt mokomista litkuista. Outoa on.

37+4

Neuvolassa kävin. Sain mukaan kasan näyteastioita ja tikkuja joita uitetaan siinä itessään ja sitten tutkitaan värejä. Proteiinit siis oli aavistuksen verran plussalla, joten kytätään niitä nyt sitte kotioloissakin. Raskausmyrkytystä ei kuulemma kuitenkaan epäillä, koska verenpaine on ihan ok.

Yliaikaiskontrolliin pääsee vasta 41+5. Eli nelisen viikkoa vielä odotellaan sitä lystiä, ellei maailman moneskohan lie ihme tapahdu ja Bebe alkaisi syntyä ihan issesseen, mutta luottamus siihen on nollassa.

Vaan mikäpä tässä on odotellessa kun olo on ihan jees ja oolrait. Ainoastaan se harmittaa, että tekisi mieli lähtä kunnon kävelylenkille, mutta eipä taida onnistua se.

37+3

Olipas makoisat aamupäiväunet. Yöllä taas heräsin neljältä ja valvoin pari tuntia. Seiskalta herätys ja Jälkikasvu päiväkotiin, ite nokosille. Nyt on virtaa ja kupu täynnä, mutta viitseliäisyys on jossain hukassa. Jos olisin fiksu, niin lähtisin ulos nauttiin tuosta myrskynjälkeisestä arskasta, mutta kun laiskottaa. (Eikä käveleminen muutenkaan kuulu suosikkeihin tällä hetkellä - eilinen hardcore kirppiskierros ja toissapäiväinen extreme metsä/peltoseikkailu mökillä sai aikaan kunnon liitos- ja selkäkivut.)

Eilen illalla pistin merkille, että maha roikkuu. Tosi sievä näky kun pötsi rellottaa housunvyötärön päällä kuin jollain kaljamaha-reiskalla... Muutenkaan etuosan muotoa ei voi sanoa enää palloksi, se on enempi kuin kananmunan puolikas, edestä suippo.

Huomenna on taas neuvola. Plääh.

37+0

Loila laila. Heräsin klo 03:47 ja tässä ollan, vink vink Mr. Sandman. Meneehän aika ihan kuuhastellessakin kun pelaa puhelimella ja syö ja lukee ja ravaa vähän väliä vessassa, mutta mielummin nukkuisin.

Onneksi en ole yksin hereillä vaan Bebe vetää yöjumppaa niin että jumppapallon pintanahka paukkuu.

36+5

Bebelle on nyt rakennettu makuusija makkariin. Husbandia meinas naurattaa kun nyt jo sängyn kasasin. (Ja ostin vaippoja yms tarvikkeita.) Mutta onpahan valmiina.

Laskettuun päivään on 23 yötä. Synnytyspäivään lienee 39 yötä. Mutta en ala kärsimättömäksi (edellisistä kerroista näemmä oppii sittenkin!), vaan odottelen tyynenä kuin piimäkuppi.

Hokasin aamulla kun kävelin Isosiskoja päiväkotiin viemästä takaisin kotia kohti, että liitoksiin ei satu enää niin kovasti kuin muuan viikko sitten. Hahaa! Ja pallo on laskeutunut sen verran ettei tissakevälivyöhykekään ole niin kipeä enää. Ainakaan koko ajan.

36+2

Neuvolassa kävin ja kaikki on kohdallaan. Bebe majailee pää alaspäin ja pikkupumppu jumputtaa hyvällä sykkeellä. Hemoglobiini on yhtä kiikun kaakun kehno kuin aina ennenkin, raudan syömisestä huolimatta, ja pötsi kasvaa keskikäyrän mukaan.

Kävin myös kirppiksellä ja likipitäen tyhjensin erään pöydän pikkuihmisen vaatteista kun oli niin kivoja värejä ja kuoseja. Nyt pitäisi olla Bebellä päällepantavaa!

On tämä äitiyslomailu ihanaa. Itsekkäästi oon köörännyt Isosiskot hoitoon melkein joka aamu ja ite vaan nautiskellut olemassaolosta. Lukenut hirveästi, kuljaillut kirppiksillä ja kaupoissa, käynyt kahviloissa ja ollut ihan itekseni kotona. Tekee sielulle hyvää ja patterit latautuu. Ah.

36+0

Näyttäisi vähän siltä kuin etureppu olisi laskeutunut. Olisiko se lopun alun merkki?!? Toivonpa totisesti niin!

Vauvantulovalmistelut etenee. Vaatteet ja muut tekstiilit alkaa olla pestynä, pinnasänky on kaivettu framille, makkarin kaappiin tehty tilaa pikkuvaatteille (ja verhotkin on vaihdettu). Joitain sisustuksellisia toimenpiteitä on vielä tehtävä ja hoitopöytä rakennettava ynnä kantokoppa ja sitteri ja autokaukalo ja sen sellaiset tongittava esille.

Niin ja tietty pitäisi käydä ostamassa vaippoja ja kosteuspyyhkeitä ja daisarisuojia ja talkkia. Ja paikallistaa pumppu ja pullot ja maidonkerääjät ja imetysliivit.

Huh.

Kumpikaan isosisko ei ole lutkuttanut ollenkaan tuttia tai suostunut juomaan tuttipullosta ennen kuin täyttivät puoli vuotta, joten saapas nähdä miten Kolmosen kanssa käy. Korviketta en osta varalle.

35+3

Mahansisäinen tyyppi on ottanut urakakseen venytellä hautomon rajoja. Hän pynnertää ja pyllertää ja punnertaa ja pinnistää mieluiten napalinjan vasemmalla puolella niin että TUNTUU. Ja kun hän pynnertää ja pyllertää ja punnertaa ja pinnistää, niin silloin on helppo silitellä olemustaan. Mun pienen Pyllerön.

35+1

Maha on ollut reissussa. Virallisen Äitiysvapaan Alkamisen kunniaksi - tai oikeastaan ravunhimoissani - käytiin Etupallon kanssa pikku maakuntamatka.

Tervehdittiin kolmisen kuukautta jäljempänä kasvavaa Toveri Etupalloa ja sulateltiin rapuja ynnä muita herkkuja. Oli ihanata.

Nukkumaolosuhteet reissussa oli niin hyvät kuin vaan voi olla (valloitin Talon Isännän paikan parivuoteessa), mutta kun ei ole oma sänky niin ei ole oma sänky. Lonkat puutuu kylkiasennossa ja maha ei tykkää selinmakuusta. Pirullista.

Mutta muutoin hautomossa on kaikki hyvin.

34+2

Voihan pötsi. Mahanahka on niin kireä että vinkuu. Ihme, ettei uusia raskausarpia ole ilmiintynyt tämän paksuuden aikana, vaikken ole tehnyt minkäänlaisia rasvaustoimenpiteitä. Vaan en valita!

Mahaan ei ole vielä ilmestynyt linea negraakaan, mutta sillä onkin ollut tapana piirtyä vasta viimehetkellä navan alle. Toisaalta, koska mun napa on hävinnyt käytännöllisesti katsoen kokonaan, voipi olla että LN ei tiedä koordinaatteja mihin sen pitäisi tällätä itsensä.

Äsken lajittelin pikkuihimisen vaatteita. Jospa niillä alkuun pääsis. Nykyäitiyspakkauksessa on onneksi enemmän pikkukokoja kuin ennen muinoin.

On aivan huippua olla pois töistä! Kolottavia paikkoja ei kolota juuri lainkaan ja olo on melkein seesteinen. Outoa. Mutta upeeta!

33+2

Ah. Olen Lomalla. Ihanaa, mahtavaa, upeeta!

Neuvolassa lääkäri tutki ja totesi että portti on alkanut aukeaan ja Bebe majailee pää alaspäin. Kuulemma ensi viikosta alkaen pitää ottaa rauhallisesti eikä tehdä suursiivouksia. Pah sanon minä.

Työkamu antoi hermoratahierojan numeron. Mielessä on että kenties sieltä suunnalta voisi saada apua synnytyksen käynnistymiseen. Olisi mahtavaa jos ei tarvisi lääkkeillä startata!

33+0

115 cm ja kasvaa.

32+3

On se hurjaa että menossa on jo 33. viikko mahankasvatusta! Pallo alkaa olla sellaisissa mitoissa, etten enää hallitse sen ulottuvuuksia. Todisteena tästä mainittakoon komea naarmu navan yläpuolella taannoisesta kohtaamisesta vessan oven lukon kanssa. Myös kaikki pötsiä peittäneet teltat joutaa pesuun yhden käyttökerran jälkeen kun päivän menu on nähtävissä mahan kohdalta.

Yöunet on kadonneet johonkin. Heräilen pienimpäänkin häiriöääneen eikä uni enää tule. Niinkuin viime yönä. Kolmelta heräsin ja Mietin Asioita vitutuksen vallassa aamu-seiskaan. Sitten sirkein silmin töihin.

Töistä meinaan luopua ensi viikolla. Lomittaja on perehdytetty ja hanskat on valumassa pois käsistä. Torstaina on neuvola ja tilaan sieltä ajan lääkäriin joka saa kirjoittaa pari viikkoa saikkua ennen Virallista Äitiyslomaa.

31+3

Napa on antanut periksi ja kääntynyt ympäri. Jos näkisin napani muutenkin kuin peilin kautta, niin olispa helppo putsata nöyhdät!

Beben muodot tuntuu selvästi mahanahan läpi kun hän oikein punnistaa ja pinnistää itseään ulospäin. Hassun tuntuista. Samoin tyypin liikkeet tuntuu melkoisilta volteilta ja kiepeilytä kun hän oikein innostuu veivaa veivaa.

Oma olo on kokolailla väsynyt valas. Töissä perehdytän Lomittajaa ja se imee mehut molemmista osapuolista. Ensi viikolla on onneksi neuvola ja meinaan pyytää audienssin lääkärille ja sairaslomalle.

30+5

Koko ajan käy kipiää. Aijaijai.

Vaatteet puristaa.

Töitä olisi vielä 20 päivää.

Hoivoi.

Mutta!

Vauvanen liikkuu kovasti.

Odotan aivan HIRVEÄSTI että saan tuon pienen nahkakuulan syliini, ja niin odottaa isänsä ja isosiskot myös.

On ihanaa jäädä äitiysvapaalle.

On ihanaa tulla kolmannen kerran äitiksi.

On vähän haikeeta olla paksuna Viimeistä Kertää Ever.

Olen onnellinen ja onnekas.

30+0

Eilen suuhun ruilahti pikkuinen oksennus ihan itekseen kun töissä istuksin. Yök. Taitaa olla ruokatorven sulkijalihas herkässä tilassa.

Töissä oleilu on muutenkin saanut aikaan ajatuksia kotona oleilusta. Mahaan sattuu välillä kovasti kun istuu ja perssiillään tonottaminen saa myös haaruväliluun vihloon aikuisten oikeesti kipeästi.

Ei mitään siis sen kummempaa tai varsinkaan uutta tahi ihmeellistä kuulu tähän mahaan. Neuvolassa kaikki ok, ja muutenkin on kaikki ookoo. Odottelen vain.

29+1

Kun männä perjantaina pääsin lähteen töistä niin olipa etupallon yläosa ja alaosa ja haaruväliluu kipeänä! Ihan hirveän kipeänä! Viikonvaihteena olen vältellyt istumista ja kivut on kaikonneet mahasta, haarukkaa vaan juilii.

Vähän on supistanutkin, muttei paljon. Ja sen verenpainemittarin hain lainaan. Kolmesti mittasin peräjälkeen ja kaikki lukemat poikkes toisistaan... Otapa siitä sitten selvää, mutta pienempiä numerot oli kuin neuvolassa.

Unettomuus on vaivannut jo useampana yönä. Viime viikolla heräsin ennen puoli viittä ja silmät veti väkisin ristiin iltapäivällä kun ruumis olisi tarvinnut päikkärit. Vkonloppuna oon saanut nukuttua vähän paremmin -peräti kuuteen asti - kun Kakkonen on tullut herättään sitten.

Kolmaskymmenes paksuusviikko menossa. Hurjaa! Jotkut äitiyskuteet on alkaneet jäämään pieniksi ja napa on melkeen kääntynyt ympäri. Ou jee.

28+4

Loma loppui ja 8 tunnin päivittäinen istumaurakka alkoi. Eikä tuntunut kovin hyvältä. Saas nähdä kauanko jaksan kärsiä. 32 päivää olisi äitiysloman alkuun.

Niin paitsi että en ole vielä saanut Virallista Tiedotetta äitiysloman alkamisesta.

Mutta joo. Eipä tässä kummempia. Maha kasvakoon!

27+5

Alkuviikosta oli neuvolalääkärin tarkastus. Siinä ei paljon poristu kun tutkimukset oli tehty ja ulos kävi tieni. Kaikki on ok, mitä nyt verenpaine vähän koholla.

Lääkäri tuumasi, että paksuna olevat naiset on ainoa ryhmä, joka saa helposti sairaslomaa. Riskejä ei kuulemma oteta. Tämän hän siis sanoi kun mainitsin että mua vähän mietityttää miten istumatyö onnistuu loman jälkeen kun istunta saa maha-tissakevälin tuskallisen poltteen valtaan.

Oon kuupoillut alennusmyynneissä ja tehnyt vähän Hankintoja bebelle. Pitäis kaivella olemassaolevat kuteet esille ja tehdä inventaario, niin ei tulis ostettua viidensiäkymmeniä potkareita...

Husbandille on jo kaksi rouvaa sanonut, että jospa se nyt olisi poika tulossa isälle kaveriksi, ikäänkuin me sen takia oltais kolmas pikkuihminen haluttu. Pöh! Miksi kummassa ne sellaista olettaa? Kolmas tyttö olisi erittäin tervetullut kun hänelle on nimikin jo valmiina. (Pojalle ei.)

26+6

Ollaan reissattu ja hurviteltu huvipuistossa ja veneilty ja kyläilty ja kärryytetty nahkaa helteessä. Maha kulkee sujuvasti mukana.

On ollut niin vaivatonta ja helppoa tämä loma-aikainen oleminen, ettei ole paljon kolotuksia tuntunut. Tietty jalkojen päällä kuljeskelu tuntuu siellä, täällä ja tuolla, mutta ei onneksi liikaa.

Hinkit on alkaneet valmistautua osaansa ruokailukeskuksena. Esimaitoa on tirissyt, muttei onneksi vielä niin että olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin. Esikoista imetin 9 kk ja Kakkosta 14 kk, saas nähdä kuinka Kolmosen kanssa menee.

Ainiinjoo, tänään hain äitiyspakkauksen postista. Ihan kelvollisia kuteita se piti sisällään - varsinkin kun vertailukohta on vuoden 2005 pakkaus mintunvihreine toppahaalareineen... Hrrr, puistattavaa...

25+4

Ostin eräästä Saksalaisesta Sekatavarakaupasta piiiiitkän tyynyn. Toivon että se auttaisi mukavan nukkuma-asennon löytämisessä. Toistaiseksi se haisee niin pahalle, etten taida ottaa sitä viereeni.

Tekee hirveästi mieli sushia ja pikkusen valkkaria. Ja himotus noitapilleihin on älytön. Korvikkeena yritin herätellä haluja minttukrokanttisuklaaseen, muttei onnistunut. Mutta onneksi nektariinit maistuu taivaalliselle!

24+5

Neuvolapäivä. Isosiskot oli mukana ja kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä Beben sydänlaukkaa (145 rpm). Molempia kiinnosti kovasti myös reijän tuikkaaminen sormeen hemoglobiiniasian puitteissa. (Laskenut taas, 108 on lukema.)

Täti Neuvolantäti suositteli tukivyötä liitoskipuihin, mutta sen hökötyksen jätän suosiolla hankkimatta. Kokeilin mokomaa Esikoista odottaessa ja kylläpä se olikin ahdistava viritys.

Maha-tissake-vyöhykkeen kipuihin sain arvion että varmaan on joku pintahermo puristuksissa, eikä siitä enempää. Pöh.

Eka kerran mitattiin sf-lukemakin, 22 oli se. Aikalailla keskikäyrän mukaan menee.

24+2

Mies oli ystävällisesti tehnyt Yöllisen Todistenauhoituksen jonkun kuorsauksesta. Tuo joku oli hätkähtänyt hereille kiihkeimmän crescendon aikana ja kiljaissut että mikä kauhea ääni tuo oli?!?!!! Hehe.

Eilissä päivänä kävin kuupoilemassa kaupungilla. Kahden tunnin luuhailukävelyn jälkeen kroppa huusi armoa. Eipä vissiin kannata lähtä kaupunkilomalle kuluttaan kengänpohjia...

Maha-daisariväliä kolottaa yhä edelleen, mutta liitoskivut on vähän vähentyneet. Supistukset on alkaneet harjoitteleen, ei tunnu kivalta.

Beibi liikkuu välillä tosi selvästi, mutta yleisesti ottaen hän on sangen rauhallinen tyyppi. Perjantaina kävin kuunteleen elävää rokkia ja desibelit vissiin kuulu mahaan asti kun siellä jyräsi bassorummun kanssa samaan tahtiin.

Kelan paperit jätin Firman palkanlaskentaan eteenpäin toimitettavaksi 15. pv. Saas nähdä milloin päätökset tulee - ja äitiyspakkaus! Siinäpä on isosiskoilla ihmettelemistä!

23+5

Vielä päivä töitä ennen lomaa. Vielä 6,5 vkoa töitä ennen äitiyslomaa.

Väsyttää. Työpäivät on parina päivänä venyneet 10-tuntisiksi ja sen huomaa.

Mahaa kommentoidaan kovasti. Onpa se iso. Onpa se valtava! Sun maha on aivan hillittömän kokoinen! Just tuommoisia kommentteja naiset tykkää kuulla, olipa paksuna tai ei.

Beibi möyryää kovasti. Maha heiluu kun Nahmura jumppaa. Kiihkein meno on illalla kympin jälkeen.

Mutta joo. Olispa jo se loma!

22+5

Haaruvälin luita kolottaa koko ajan ja jatkuvasti.

Selkään sattuu.

Tissen ja mahan välisen alueen vasenta puolta juilii.

Voi minua raihNaista.

21+5

Aamulla neuvolassa ja päivällä lääkärissä - kyllä on nyt mitattu ja tutkittu. Neuvolassa ei mitään erityistä, samat hommat kuin aina. Sain Todistuksen Paksuna Olemisesta, ens viikolla voi laitta raha- ja avustusanomuken vetämään.

Ja samainen Hirmukiva Lääkäri ultrasi Beben pumpun kuin viime viikollakin. Synän näytti justiinsa siltä kuin tuollaisen mahalaisen synämen pitää näyttääkin, joten huolet pois! Jippii!!!

Poristiin Lääkärin kanssa menneistä ja tulevasta synnytyksistä ja hän oli samaa mieltä mun kanssa siitä että tämäkin menee tod näk yliaikaiseksi ja pitää käynnistää. Niinpä hän pyysi mua varaamaan ajan loppuraskauden huitteilla, niin katotaan miten Juniori on kasvanut ja jos vaikka ulostuloteittiä voisi ronklaamalla herätellä hommiin. Kuulemma sektion takia se käynnistys ei ole ihan läpihuutojuttu.

Ai joo, Neuvolan Täti kyseli mitä mieltä olisin sokerirasituskokeesta. Arvatenkin en sellaiseen väkisin hinkua, joten vielä ei tarvi mennä. Sovittiin että käyn jos alkaa vaikuttaa tarpeelliselta.

Olen NIIN onnellinen, että Bebellä on kaikki hyvin. Totisesti tie hyvään mieleen käy mahan kautta.

20+6

Se ultra. Maha kuralla kurvasin keskusneuvolaan, kohtasin Husbandin, odoteltiin hetki ja päästiin äärettömän mukavan lääkärin puheille. Pitemmittä jorinoitta lavetille pötkölleen, maha paljaaksi, ja ultra vonkumaan.

Löytyi mm. nenäluu, munuaiset, reisiluu, vatsalaukku, kolme suonta napanuorasta, kädet ja kintut. Myös selkärankaa lapsellamme on sopivan mittainen pätkä. Hyvältä näytti. Paitsi että ensi viikolla vien vauvani uudelleen ultrattavaksi, koska nyt hän oli sammunut sen verran huonoon asentoon, että sydäntä ei voinut tarkastella ihan niin hyvin kuin lääkäri olisi halunnut. Pieni epäilys siis on, että sydämessä voi olla reikä väliseinässä, mutta en hermoile siitä ennen kuin sellainen on varmasti todettu. Nyt sitä välisenää vaan ei näkynyt kunnolla kaikilta osin.

Beben poistumareitin varrella edellisen pienokaisen syntymän aikoihin bongattua myomaa tutkittiin myös ultrakojeella, mutta eipä sitä löytynytkään. Hahaa!

Jos Meidän Uusi Vauva jatkaa kasvuaan täsmälleen samaa tahtia laskettuun syntymäpäivään saakka, niin silloin hän on 3,3 kg painava möllikkä. Siskonsa painoivat suunnilleen sata grammaa enemmän syntyessään 42 viikolla. Haaruväliä yritin tuijottaa, enkä ainakaan kellejä nähnyt. Enpä kyllä mitään muutakaan, jotenka sukupuoli on arvotus kunnes hänet kohtaamme naamatusten.

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi tosi hyvä mieli. Lääkäri oli toooosi mukava ja lämmin. Selitti sydänasian niin ettei tarvinnut alkaa panikoimaan ja kertoi muutenkin tarkasti mitä näkyi. (Paitsi niistä kelleistä kun Husbandi kielsi kertomasta.)

20+4

Kattelin Pienemmän Isosiskon odotusblogia ja hokasin, että mulla on ollut täysin samoja oireita ja oloja tuolloin reilu neljä vuotta sitten samoilla viikoilla kun nyt, eli huimausta ja närästystä ja poltetta vasemmanpuoleisella hinkki-pötsi välisellä vyöhykkeellä. Eilen siis huippasi niin että suorastaan pyöri päässä ja kun oikasin pötkölleen, tuli kanakormat kurkkuun asti kun niin närästi.

Mutta bonuksena olin tuntevinani beben potkuttelut mahanahan ulkopuolelle. Tyyppi tykkää veivata ilta/yömyöhään, silloin kun pitäisi olla nukkumassa.

Huomenna onpi ultrapäivä. Kääk. Ajatus nostattaa jänskätystä mahaan ja aivoihin.

20+1

Vauva jytää mahassa ja valtakunnassa kaikki hyvin. Tulevalla viikolla on rakenneulta ja toivottavasti sen jälkeenkin kaikki on hyvin.

Ostinpa päivänä eräänä nestemäistä rautaa ajatuksena että se olisi vatsayatävällisempää kuin tabut. Mjoo, voihan se olla, mutta makunystyräystävällistä se ei taatusti ole!!! Kiesus sentään, miten joku voi maistua iljettävälle! Kuin makeutettua verta, hyi hiivatti. Palaan siis tabletteihin ja kärsin pöntöllä.

19+0

Mikäpä tässä ollessa ja mollottaessa. Olo on mitä mainioin. Bebe heittelee tuntuvasti voltteja ja kaikenlainen äkkötys ynnä ylenpalttinen väsymys on muisto vain. (Toistaiseksi.)

Olen vilkuillut kaupoissa toisella silmällä vauvanvaatteita, mutta eipä ne näköjään herätä mitään mielenkiintoa tai ostointoa. Ehkä joskus lähitulevaisuudessa pitää luoda silmäys avovintin aarreaittaan ja tehdä inventaario olemassa olevista kuteista. Oon jossain vaiheessa tehnyt raakaa karsintaa, mutta eiköhän sieltä vielä jokunen nuttu löydy.

Kakkoselle en ottanut äitiyspakkausta kun Ykkösen jäljiltä löytyi kaikki tarvittava, mutta nyt aattelin paketin taas ottaa. Onneksi pakkauksen toppahaalarin kuosi on nyt jotain ihan muuta kuin mintunvihreä-ruskearaidallinen oksennus. (Vaikkei hillityt beigeydetkään ole ihan mun juttu...)

17+5

Neuvola oli. Beben sydän jyskytti 155 bpm ja hautojan lukemat oli normaalit joka suhteessa.

Kotiläksyksi oli edellisellä kerralla annettu kaks A4:sta täynnä väittämiä tyyliin osaan kodinhoitohommat ja tiedän että vauvan tulo vaikuttaa parisuhteeseen, kerro mielipiteesi asteikolla 1-5. Hohhoijjaa. Kun on kyse kolmannen kerran asialla olevasta, liki 20 vuotta omillaan asuneesta matamista, niin kysymykset ei tuntuneet ihan ajankohtaisilta...

Neuvolan täti myös kertoi, että OYSissa on otettu käyttöön pehmeämpi käynnistyskeino: tipan sijasta homma aloitetaan pimperoon survottavalla tyynyllä! Sen tarkoitus on kuulemma ärsyttää synnytys vauhtiin. Tuskin maltan odottaa mokoman piparityynyn kohtaamista.

17+4

Mahassa tuntuu selviä pieniä liikkeitä. Ei kovin tiheästi, mutta tuntuupa kumminkin. Kivaa onpi se.

Hanurin ympärille on muodostumassa vessanpöntönrenkaan muotoinen känsä kun istunnot kestää niin kauan. Ei ole kivaa se.

Oon lukenut varmaan kaikki netin synnytyskertomukset ja samalla tietty mietiskellyt tulevaa. Mitähän siitä tulee... Käynnistys + imukuppi/sektio? Mitään muuta en uskalla edes miettiä, mitään toiveita on turha kirjoittaa ylös. (Paitsi Husbandin toive, eli ei kandeja synnyttämöön tollisteleen mykkänä laumana kuten Kakkosen syntymän aikaan.)

Liitoskipuja on ilmaantunut haaruväliluun seutuville. Viikonloppuinen himosiivous tuntui selässä ihan tosissaan. Pihalla kun kärräsin painavaa kivikuormaa kottisilla, tuntui etupallossa epämukavalta. Vaan muuten olo on kuin ei oliskaan, eli eipä tunnu miltään.

Huomenna on kolmas neuvolavisiitti. Saan hiv- ja kuppatulokset, ou jee...

16+4

Sain Ystävättäreltä aikamoisen satsin mahavaatteita. On housua, shortsia, t-paitaa, mekkoa, toppia sun muuta. Nastaa.

Oon kovasti iltaisin kuunnellut tuntemuksia navan takaa, mutta eipä sieltä juurikaan mitään välity. Vähän jotakin värinää vain. Pötsi on jo sen kokoinen, että ihmiset uskaltaa kysyä asiasta.

Muistan elävästi että Kakkosen odotusaika oli alusta loppuun pääasiassa yhtä kärsimystä. Tietty osansa asiaan antoi se, että Esikoinen oli suurimman osan ajasta alle 2 v ja vaati melko paljon hoitotoimenpiteitä. Kakkosen vauva-ajasta mulla ei ole muita muistikuvia kuin että hän ei nukkunut. Enkä siis minäkään. Ja samaan aikaan Esikoinen vaati melko paljon hoitotoimenpiteitä ja leikkiseuraa.

Tätä raskausaikaa voisi verrata Esikoisen hautomiseen. Kukaan ei vaadi kauheasti mitään ja Isosiskot leikittävät toinen toistaan. Heleppua!

16+2

Loilalailaa. Olen vaan ja mollotan. Tämä on odotusajasta helpointa, mutta toisaalta inhointa kun ei ole oireita suuntaan tahi toiseen, mutta bebe ei vielä vedä tuntuvia volttejakaan, ja seuraavaan urkinta-aikaan on kaks viikkoa, joten mielessä kaihaa epätieto toukan elossaolosta.

Tekee mieli sushia. TEKEE KOVASTI MIELI SUSHIAAAAA!!!! Suorastaan helevetin palijo!!! Vaan siinäpähän mieli haikailet, sushia et saa.

Kele.

Mutta tekee mulla mieli mehuakin. Kaikensorttisia tuoremehuja uppoais helposti litra päivässä. Greippimehu olisi parasta. Ja puolukka-mustaviinimarjaliemi. Ja mustaviinimarjat kinuskikastikkeella... Mmmmm...

15+3

Maha on ollut kipeä pari päivää. Vissiin kasvukipuja, mutta ei kovin mukavan tuntuisia.

Töissä on sana kiertänyt ja onnitteluja satelee. Sellaisetkin tyypit joiden en olettanut noteeraavan Asiaa mitenkään, on esittäneet ihan oikeita sydämmellisiä onnentoivoituksia. Mukavaa, mutta samalla tuntuu jotenkin siltä että mieluiten en puhuisi hautoma-asioista kenenkään puolitutun työtoverin kanssa. Se tuntuu yhä niin henkilökohtaiselta jutulta.

Pienempi Isosisko on suloinen. Hän tykkää pötkähtää sohvalle mun viereen, painaa korvan mahaa vasten ja kuunnella mitä vauva tekee. Molemmat Isosiskot puhuvat Meidän Vauvasta ja Pienempi jo suunnittelee miten opettaa Vauvaa leikkiin leluilla. On se niin lutuista.

15+0

Nyt kun maha pullistelee ja oikeasti näyttää jo siltä että siellä on muutakin kuin läskisoosia ja pottuja, niin onpa rentoa esiintyä julkisella paikalla uima-asussa! Ei ahdista yhtään! Haa!

Oon ollut aistivinani jotain muljunnan tapaista liikehdintää pötsissä, mutta satavarma en voi olla. Saattaapi se johtua jostain muustakin. (En vaan keksi mistä.)

14+4

Juolahtipa mieleen että milloinkohan mahtaa äitiysvapaa alkaa ja tein laskelman Kansaneläkelaitoksen sivulla. Mikä iloinen yllätys! Se alkaa jo 1.9.! Ja kestää 16.7. asti! Paitsi että viimeiset 12 päivää on Husbandille, mutta siitä huolimatta kesäkuukin on "lomaa"! Hahaa!

Kahdesti aiemmin oon palannut töihin kun kuukunat on olleet puolivuotiaita, mutta nyt olisi aikomus olla kotosalla vanhempainvapaan loppuun asti. Sitten Husbandi voisi jäädä vuodeksi vuorotteluvapaalle. Jospa vaan järjestely onnistuisi, niin Beben ei tarvisi mennä päiväkotiin ihan pienenä ja ekaluokkalainen Esikoinen voisi tulla koulusta suoraan kotiin.

Isosiskot aloittivat hoitolaisuransa vajaan vuoden ikäisinä, mutta perhepäivähoitajan sylissä. Nyt menisi liian hankalaksi köörätä Ykkönen kouluun, Kakkonen p-kotiin ja Kolmonen eri hoitopaikkaan, joten Kolmoselle haetaan aikanaan paikka samasta pk:sta kuin missä Kakkonen on. (Ja Ykkönenkin toistaiseksi vielä.)

Ja meinaan olla niin itsekäs mutsi, että pidän isosiskot hoidossa kolmena päivänä viikossa kun oon Juniorin kanssa kotona. En tiedä kenellä meistä leviäisi pälli ensimmäisenä jos keskenään vaan mollottaisimme...

14+2

Flunssa. Yrjötys. Liitoskipua pimoeroluussa lenkin jälkeen. Hirviä väsy.

Oon lukenut ihan himona synnytyskertomuksia ja miettinyt tulevaa. Molemmat isosiskot meni kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja synnytykset käynnistettiin. Kaksinkertainen Isosisko syntyi lopulta imukupilla esille kiskottuna, Nuorempi Isosisko sektiolla. Kolmonen tulee siis tod näk kaksi viikkoa myöhässä ja pihdeillä avustettuna, niitä kun en ole vielä kokeillut. Ehhehe.

Kummassakin synnytyksessä oli ihan riittämiin dramatiikkaa, mutta onneksi mitään pelkoja ei ole jäänyt.

13+5

Talviloma. Yesh!!!!

Tapahtui ennen loman alkua: kerroin Asiain Tilasta pomolle. Se meni juurikin käsikirjoituksen mukaan, eli järkytystä, kauhistusta ja voieitä. Vaan sainpahan sanottua!

Tänään vetäsin uudet raskaushousut jalkaan ja olipa hyvä olla kun ei puristanut. Oli eilen käytävä ostoksilla kun olemassaolevat byysat on ihan passee; lahkeet liehuu kuin lepattimet ja värikin on mallia epämääräinen pesu.

13+0

Tuleva Yksinkertainen Isosisko, aka Kakkonen, on hautonut vauva-asiaa ja nyttemmin kyselee kolme kertaa päivässä "Milloin se meidän vauva tulee?". Taitaa olla pitkä puolivuotinen edessä...

***

26.3. Oli np-ultra ja siellä se Bebe heilutteli käsiään. Kaikki näytti siltä kuin pitääkin ja olo on ONNELLINEN!

12+5

Kerrottiin Tulevalle Isosiskolle ja Tulevalle Kaksinkertaiselle Isosiskolle vauvauutinen. Ensimmäinen torjui asian tyystin (Eihän meille OIKEESTI tuu vauvaa? Mää en halua vauvaa!!!) ja jälkimmäinen tykitti kysymyksillä (Mistä se vauva kasvaa? Onkohan se tyttö vai poika? Miten se tulee ulos mahasta? Minkä kokonen se on nyt? Entä huomenna? Entä ylihuomenna? Mää haluaisin että se tulis heti!)

Tulevalla Isosiskolla on onneksi aikaa sopeutua ajatukseen. Sen verran hän innostui jo nyt, että kaivoi kaapin perukoilta leluroikottomen ja pystytti sen olohuoneen paraatipaikalle.

11+4

177 lyöntiä minuutissa pompotti vauvan sydän! Dopplerilla sen tänään kuulin! Mikä ihana, I-ha-NA IHANA ääni!

Muutenkin kaikki asiat on kuten pitää ollakin. Jee jee! Tänään on hyvä päivä!

11+1

Yökukkuja täällä, kukkelikuu. Tähän on menty taas tälläkin kertaa. Husbandi kuorsaa tai jälkikasvu hiippailee vessaan tai mitä tahansa ja ping! hautomo on hereillä. Eikä taatusti enää nukuta! Pöh.

Mutta!!! Öllötys on selkeesti vähentynyt!!! Ja oon löytänyt keinon pitää sen kokonaan pois: syö niinkuin nääntyvä hevoinen. Eli hirveitä määriä ja koko ajan. Käytännössä tuo ei ole mahdollista pääasiassa siksi ettei tee mieli mitään ruokaa, mutta teoriassa se toimii.

Kävin männä viikolla verikokeessa. Parin vkon päästä on ultra. Sen jälkeen kerron Asiasta kavereille ja pomolle. Osa suvusta tietää jo, ja ovat kovasti onnellisia meidän puolesta. Niinkuin me itekkin.

9+5

Tänään oli eka neuvolakäynti. Asiat ei ole paljon muuttuneet viidessä vuodessa, täti Neuvolantätikin oli se sama. (Hänellä oli tosin uusi kampaus.)

Suurin anti oli kaikenlaisten labra-, ultra-, lääkäri- ym ym aikojen varaaminen. (Husbandille varattiin aika hammastarkastukseen.)

Aijoo, hemoglobiini mitattiin ja se oli 107. Rautakuurin aloitan siis. Ja neuvolassa eletään eri aikaa, joten arvio lasketusta syntymäpäivästä on 6.10., eli raskausajanlaskua mennään viikolla 9+5.

8+2

Tänään on ollut ennätyksellisen yrklö olo koko päivän. Örks.

Kun tulin töistä kotiin, kaaduin sohvalle ja otin neljän tunnin päikkärit. Kuumemittari osoitti 37,9. Paska homma.

8+0

Kuume/räkä/yskätauti on melkein mennyt, mutta olo ei ole kovinkaan häävi. Viikon pötköttely ei ole varsinaisesti edesauttanut kunnonkohotuksessa, ja kun päälle lätkästään helvetillinen pahoinvointi niin avot.

Olen miettinyt yökkäilevässä mielessäni, että miksi hiivatissa raskausajan vitamiinitabletit on niin isoja ja luistamattomia??? Kun kohderyhmä on huonosti voivat naiset, olisi ystävällistä tehdä tabuista mahdollisimman pieniä ja helposti nieltäviä. Ei viiden sentin kokoisia ja kurkkuun juuttuvia. Ja joo, ne voi tietty pieniä itse, mutta kurkkuun ne juuttuu siltikin!

Tv nimim. Kana korma maistui paremmalta eka kerralla

7+4

Dr Työterveyslääkäri arveli tätä saatanallista tautia influenssaksi. Hän ei kommentoinut raskausasiaa mitenkään, mutta google kertoi että influenssa ja raskaus ei sovi yhteen. Kohonnut keskenmenoriski ja silleen. Pelottavia juttuja.

7+2

Eilen nousi kuume yli 38:aan. Olipa pöpperö olo. Tämän päivän vedän lonkkaa punkan pohjalla, mutta tulee se pöpperö pelkästä makaamisestakin näemmä.

Mua suorastaan peljättää kertoa Tilastani töissä. (Teen äitiyslomasijaisuutta ja ensimmäinen asia mitä sijaistamani rouva sanoi aloittaessani oli, että tältä penkiltä lähetään sitte vaan raskaana... Haa!) Hirvittää kertoa pomolle, koska hän joutuu taas rekryhommiin ja tiedän ettei ole innoissaan asiasta. Sori.

Pissatikkuun tuli viivat 11 päivää sitten. Tuntuu kuin siitä olisi iäisyys. Ja kun ajattelen tulevaa, lokakuuhun ja mahalaisen kohtaamiseen on vain yks luikaus!

7+0

Hetkittäin mahaa turvottaa ihan älyttömästi. Joku voisi päätellä pallosta mun olevan kuudennella kuulla menossa. Tosi epämukavaa tuommoinen pullistelu.

Toinen ei niin mukava sivuvaikutus on väsymys. Tekis mieli nukkua vuorokauden ympäri. Tämä väsy on niin lamaannuttavaa sorttia, että mielenkiinto minkään homman tekemiseen on syvästi miinuksen puolella. En jaksais nousta, pukea, syödä tai puhua, saatika sitten olla sosiaalinen kavereiden tai edes oman perheen kanssa. Eilen sammuin Esikoisen sänkyyn kesken iltasadun enkä meinannut millään herätä.

Ei ole helppoa elämä.

Olen vaivihkaa ohjannut puhetta jälkeläisten kanssa suuntaan "Entä jos meilläkin olisi vauva?". Ensin Esikoinen tyrmäsi ajatuksen kokonaan, koska ei halua ketään sotkemaan huonettaan. Kakkonen oli vastaanottavaisempi. Toisella kerralla söpö vauvakuva sai aikaiseksi pelkkiä ihastuneita huokauksia. Ajatus, että hypoteettinen vauva olisikin poika, pisti molempien pimujen ajatukset solmuun; eikait meille semmosta voi tulla?!?

6+4

Janottaa, väsyttää, yököttää. Väsyttää, yököttää, janottaa. Eikä jano sammu millään muulla kuin omenatäysmehulla. Väsy ei mene millään ohi, yökötys väistyy hetkellisesti kun syö jotain.

Viime kerralla alkuraskaus oli tylsää. Niin se on nytkin. Odottamista vaan. Odottamista että saa kuulla ekat sydänäänet ja että on 12 vkoa kasassa ja tulee ultra ja maha kasvaa ja liikkeet tuntuu... Kärsivällisyys ei ole vahvimpia puoliani.

6+2

Paksuna. Vau. On jonninverran epäuskoinen olo, mutta pakko kait se on uskoa kun oksettaakin. (Sekä aamulla että illalla. Päivällä ei ehdi kun töissä on niin kiire.)

Jo reilu pari vuotta on lemmitty sillä silmällä ja meinattiin luopua toivosta. Siksi en ollut uskoa kroppaani kun pissatikku sanoi kyllä. Oi onnea!